TAVOITTEENI 1998 - 2007
TAVOITTEET NYT (2007 -> )  

Tavoitteeni koirien jalostuksessa

Yleistä
Koirien jalostuksessa on otettava huomioon erittäin paljon asioita, joihin kiinnittää huomiota. Vain yhden tietyn piirteen muokkaamista tulisi välttää. Rodut joita kasvatan ovat harvinaisia niin meillä täällä Suomessa kuin muuallakin, joten koirien jalostus vaikeutuu entisestäänkin. On entistä vaikeampaa lähteä karsimaan koiria pois jalostuksesta jos se ei vain ole hieno näyttelyissä pärjäävä koira, sillä tittelit eivät periydy. On siis määriteltävä itselleen, mitä virheitä pitää huonoina ja mitä vähemmän huonoina jalostukseen käyttämistään koirista.

Vaikka meillä Suomessa esim. on perulaiskanta n. 550 koiraa (vuonna 2009), ja näistäkin ainoastaan vajaat 1/3 minun jalostuskäytössäni, olen silti pääsääntöisesti pystynyt pitämään alusta lähtien koirieni sukusiitosprosentin nollassa (0%),muutama poikkeus tietenkin löytyy. Perunkarvatonkoiraa olen kasvattanut vuodesta 1998 ja vasta nyt tulee eteeni se hetki, jolloin joudun nostamaan sukusiitosprosenttia koirillani. Tavoitteeni on kuitenkin, että se pysyisi alle 6 %:ssa jos vain mahdollista.

Rodun jalostusta hankaloittaa myöskin se, että ympäri maailmaa olevat koirat ovat kaikki samaa sukulinjaa, kuin omat koirani. Sukutauluja tutkiessani olen törmännyt siihen, että jo kuudennessa sukupolvessa suurin osa vanhoista eurooppalaisista perulaisista on toisilleen erittäinkin läheistä sukua. Paljon on käytetty rajuakin sisäsiitosta. Joitain poikkeuksia kuitenkin vielä löytyy, onneksi. Hankalaksi jalostuksen tekee myöskin se, että rotumme kasvattajat ovat jakautuneet kahteen eri ryhmittymään. Jalostuksen geenipohja pienenee entisestään.

Perulainen on vielä suhteellisen uusi rotuna Suomessa ja koirien vähälukuisuuden vuoksi jalostukseni on tällä hetkellä painottunut enimmäkseen geenipohjan laajentamiseen, eikä niinkään pentueiden tasaisuuteen tai näyttelyissä pärjäävien koirien jalostamiseen.Saatuani tarpeeksi laajan geenipohjan aikaiseksi pystyn aloittamaan täysipainoisen jalostuksen ja tekemään sellaisia perulaisia, kun minun mielikuvani perulaisesta on. Siihen kuluu vielä vuosia, mutta olen todennut, että hiljaa hyvä tulee.

Kasvattajana menestystä ei tule ensimmäisellä pentueella, se on yleensä tilapäistä. Vasta sen jälkeen kun voi tuottaa menestyviä koiria sukupolvesta toiseen voi puhua menestymisestä kasvattajana. Ei riitä, että on jokunen huippu, tavoite pitää olla tasaisia pentueita, sekä pentulaatikossa että aikuisina.

Suurimpia menestyksiä kasvattajana ei mitata meriiteissä vaan tyytyväisissä pennunostajissa, jotka palaavat ja hankkivat toisen, kolmannen ja ehkä peräti neljännenkin koiransa. Joskus voi kulua enemmänkin aikaa, mutta palataan koska tiedetään mitä saadaan!

Omat tavoitteeni
Tässä joitain tavoitteitani ensin perunkarvatonkoira
Luonne
Olen pyrkinyt jalostamaan koirilleni parempia luonteen ominaisuuksia. Hiukan enemmän rohkeutta, vaikkakin itse pidän perulaisesta jolla on säilynyt alkukantainen varauksellisuus. Tämä piirre kuuluu mielestäni säilyttää, sitä voi hiukan kuitenkin muokata, jotta koiran kanssa olisi helpompi elään.
Rakenne
Tärkeänä perunkarvatonkoiran jalostuksessani pidän koiran rakennetta. Se ei saisi muuttua liian raskaaksi, koska mielestäni perunkarvatonkoira on vinttikoiramainen vahva, mutta kuitenkin siron ja kevyen näköinen. Etu- ja takaosan tulee olla sellainen, että koiran liikkeet ovat vapaat ja kauniit.
Pää
Pää ei saa olla liian raskas ja leveä. Oma ihanteeni pään muodossa on kapea ja pitkä.
Korvat
Korvien tulisi olla itsestään nousseet pystyy, ei keinotekoisesti teipaten. Pyrkimykseni on jossain vaiheessa käyttää jalostukseen vain koiria joilla on teippaamattomat aidot pystyt korvat. Näin saan geneettisesti muutettua kaikki koirani aidosti pystykorvaisiksi.
Kokomuunnokset
Pyrin vakiinnuttamaan koirieni koot siten, että käytän jalostukseen mahdollisimman paljon sellaisia koiria joiden vanhemmat ja esivanhemmat olisivat suunnilleen samaa kokoluokkaa.
Kokemukseni tällä hetkellä koiran koon pienentämisestä tai suurentamisesta ovat, ettei normaalit jalostus säännöt päde perunkarvatonkoiran kohdalla. Koko ei pienene käyttämällä lähisukulaisia keskenään jalostukseen tai suurene käyttämällä ulkosiitosta. Perunkarvatonkoiran kokoihin vaikuttaa mielestäni jokaisen koiran oma geneettinen periytymisensä, jota seuraamalla löytää koirat, jotka periyttävät suurta tai pienetä kokomuunnosta. Keskikokoiset tulevat sitten itsestään. Käyttämällä koiraa jalostukseen on seurattava miten se periyttää eri kokoja.

Amerikankarvatonterrieri
Rotuna amerikankarvatonterrieri on minullekkin uusi, joten tavoitteeni eivät ole saaneet vielä oikeaa muotoaan.
Joitan tavoitteita kuitenkin olen jo nyt huomioinut.
Luonne
AHT:n luonne pitää säilyttää avoimena ja sosiaalisena, mitä se nyt tällä hetkellä Suomen AHT kannassa pääasiassa onkin. On ollut onni saada Suomeen hyväluonteiset jalostuskoirat!
Yleisvaikutelma
Mielestäni AHT:n tulee olla vahva pieni koira. Vahvuus pitää näkyä rakenteessa hyvänä luustona ja lihaksina. AHT:lle voisi lisätä hiukan takakulmauksia ja parantaa etupään löysyyttä. On vaikea arvioida millaisia AHT:tä meillä tulevaisuudessa tulee olemaan, itselläni on oma visio tästä koirasta, jota on vielä hiukan vaikea selittää, mutta aika näyttää saavutanko oman visioni AHT:stä?
Pyrin kuitenkin mahdollisimman paljon huomioimaan alkuperämaan toteuttamaa jalostusohjelmaa. Ja säilyttämään AHT:n sellaisena, kuin monet kasvattajat siellä haluaisivat.

*Bay's Bushyfur kennel*


«««