Tavoitteeni koirien
jalostuksessa
Yleistä
Koirien jalostuksessa on otettava huomioon erittäin paljon asioita,
joihin kiinnittää huomiota. Vain yhden tietyn piirteen muokkaamista
tulisi välttää. Rodut joita kasvatan ovat harvinaisia
niin meillä täällä Suomessa kuin muuallakin, joten
koirien jalostus vaikeutuu entisestäänkin. On entistä
vaikeampaa lähteä karsimaan koiria pois jalostuksesta jos
se ei vain ole hieno näyttelyissä pärjäävä
koira, sillä tittelit eivät periydy. On siis määriteltävä
itselleen, mitä virheitä pitää huonoina ja mitä
vähemmän huonoina jalostukseen käyttämistään
koirista.
Vaikka meillä Suomessa esim. on perulaiskanta n. 550 koiraa (vuonna
2009), ja näistäkin ainoastaan vajaat 1/3 minun jalostuskäytössäni,
olen silti pääsääntöisesti pystynyt pitämään
alusta lähtien koirieni sukusiitosprosentin nollassa (0%),muutama
poikkeus tietenkin löytyy. Perunkarvatonkoiraa olen kasvattanut
vuodesta 1998 ja vasta nyt tulee eteeni se hetki, jolloin joudun nostamaan
sukusiitosprosenttia koirillani. Tavoitteeni on kuitenkin, että
se pysyisi alle 6 %:ssa jos vain mahdollista.
Rodun jalostusta hankaloittaa myöskin se, että ympäri
maailmaa olevat koirat ovat kaikki samaa sukulinjaa, kuin omat koirani.
Sukutauluja tutkiessani olen törmännyt siihen, että
jo kuudennessa sukupolvessa suurin osa vanhoista eurooppalaisista
perulaisista on toisilleen erittäinkin läheistä sukua.
Paljon on käytetty rajuakin sisäsiitosta. Joitain poikkeuksia
kuitenkin vielä löytyy, onneksi. Hankalaksi jalostuksen
tekee myöskin se, että rotumme kasvattajat ovat jakautuneet
kahteen eri ryhmittymään. Jalostuksen geenipohja pienenee
entisestään.
Perulainen on vielä suhteellisen uusi rotuna Suomessa ja koirien
vähälukuisuuden vuoksi jalostukseni on tällä hetkellä
painottunut enimmäkseen geenipohjan laajentamiseen, eikä
niinkään pentueiden tasaisuuteen tai näyttelyissä
pärjäävien koirien jalostamiseen.Saatuani tarpeeksi
laajan geenipohjan aikaiseksi pystyn aloittamaan täysipainoisen
jalostuksen ja tekemään sellaisia perulaisia, kun minun
mielikuvani perulaisesta on. Siihen kuluu vielä vuosia, mutta
olen todennut, että hiljaa hyvä tulee.
Kasvattajana menestystä ei tule ensimmäisellä pentueella,
se on yleensä tilapäistä. Vasta sen jälkeen kun
voi tuottaa menestyviä koiria sukupolvesta toiseen voi puhua
menestymisestä kasvattajana. Ei riitä, että on jokunen
huippu, tavoite pitää olla tasaisia pentueita, sekä
pentulaatikossa että aikuisina.
Suurimpia menestyksiä kasvattajana ei mitata meriiteissä
vaan tyytyväisissä pennunostajissa, jotka palaavat ja hankkivat
toisen, kolmannen ja ehkä peräti neljännenkin koiransa.
Joskus voi kulua enemmänkin aikaa, mutta palataan koska tiedetään
mitä saadaan!
Omat tavoitteeni
Tässä joitain tavoitteitani ensin perunkarvatonkoira
Luonne
Olen pyrkinyt jalostamaan koirilleni parempia luonteen ominaisuuksia.
Hiukan enemmän rohkeutta, vaikkakin itse pidän perulaisesta
jolla on säilynyt alkukantainen varauksellisuus. Tämä
piirre kuuluu mielestäni säilyttää, sitä
voi hiukan kuitenkin muokata, jotta koiran kanssa olisi helpompi elään.
Rakenne
Tärkeänä perunkarvatonkoiran jalostuksessani pidän
koiran rakennetta. Se ei saisi muuttua liian raskaaksi, koska mielestäni
perunkarvatonkoira on vinttikoiramainen vahva, mutta kuitenkin siron
ja kevyen näköinen. Etu- ja takaosan tulee olla sellainen,
että koiran liikkeet ovat vapaat ja kauniit.
Pää
Pää ei saa olla liian raskas ja leveä. Oma ihanteeni
pään muodossa on kapea ja pitkä.
Korvat
Korvien tulisi olla itsestään nousseet pystyy,
ei keinotekoisesti teipaten. Pyrkimykseni on jossain vaiheessa käyttää
jalostukseen vain koiria joilla on teippaamattomat aidot pystyt korvat.
Näin saan geneettisesti muutettua kaikki koirani aidosti pystykorvaisiksi.
Kokomuunnokset
Pyrin vakiinnuttamaan koirieni koot siten, että käytän
jalostukseen mahdollisimman paljon sellaisia koiria joiden vanhemmat
ja esivanhemmat olisivat suunnilleen samaa kokoluokkaa.
Kokemukseni tällä hetkellä koiran koon pienentämisestä
tai suurentamisesta ovat, ettei normaalit jalostus säännöt
päde perunkarvatonkoiran kohdalla. Koko ei pienene käyttämällä
lähisukulaisia keskenään jalostukseen tai suurene käyttämällä
ulkosiitosta. Perunkarvatonkoiran kokoihin vaikuttaa mielestäni
jokaisen koiran oma geneettinen periytymisensä, jota seuraamalla
löytää koirat, jotka periyttävät suurta tai
pienetä kokomuunnosta. Keskikokoiset tulevat sitten itsestään.
Käyttämällä koiraa jalostukseen on seurattava
miten se periyttää eri kokoja.
Amerikankarvatonterrieri
Rotuna amerikankarvatonterrieri on minullekkin uusi, joten
tavoitteeni eivät ole saaneet vielä oikeaa muotoaan.
Joitan tavoitteita kuitenkin olen jo nyt huomioinut.
Luonne
AHT:n luonne pitää säilyttää avoimena ja
sosiaalisena, mitä se nyt tällä hetkellä Suomen
AHT kannassa pääasiassa onkin. On ollut onni saada Suomeen
hyväluonteiset jalostuskoirat!
Yleisvaikutelma
Mielestäni
AHT:n tulee olla vahva pieni koira. Vahvuus pitää näkyä
rakenteessa hyvänä luustona ja lihaksina.
AHT:lle voisi lisätä hiukan takakulmauksia ja parantaa etupään
löysyyttä. On
vaikea arvioida millaisia AHT:tä meillä tulevaisuudessa
tulee olemaan, itselläni on oma visio tästä koirasta,
jota on vielä hiukan vaikea selittää, mutta aika näyttää
saavutanko oman visioni AHT:stä?
Pyrin
kuitenkin mahdollisimman paljon huomioimaan alkuperämaan toteuttamaa
jalostusohjelmaa. Ja säilyttämään AHT:n sellaisena,
kuin monet kasvattajat siellä haluaisivat.
*Bay's Bushyfur
kennel*