Tämän
päivän tavoitteet .. (2007
->)
.. tähän
sivulle olen yrittänyt koota ajatuksiani tämän päivän
jalostustavoitteistani.
Katsoin olevan tarpeellista päivittää myös tämä
tieto mitä pidän tänä päivänä tärkeänä
ehkä tärkeimpänä osana kennelimme kasvatustoiminnassa,
koska tilanteet näyttävät muuttuvan vuosien jopa kuukausien
aikana melkoisella vauhdilla koko koiranjalostuksessa ja näin ollen
myös meidän kennelissämme.
Tieto kaikesta etenkin sairauksista lisääntyy valtavaa vauhtia
ja tieteen tullessa mukaan kuvioihin myös me kasvattajat joudumme
puntaroimaan asioita eri näkökulmasta, kuin mitä joskus
aikaisemmin. ”Tieto lisää tuskaa”, niin kuin sanotaan..
Mitä
siis pidän tärkeänä tänään?
Terveys on luonteen kanssa ne ykköset, mihin on entistä enemmän
pyrittävä kiinnittämään huomiota. Vaikkakin
tällä hetkellä molemmat kasvattamani rodut ovatkin keskimääräistä
terveempiä rotuja muihin rotuihin verrattaessa, on näilläkin
roduilla ilmennyt omat ongelmansa.
Koirieni luonteetkin ovat olleet kiitettävää luokkaa,
joskin joissain linjoissa voisi olla vielä parantamisen varaa.
Tämän hetkiset rotujen terveys ongelmat ovat myöskin
hallittavissa tiukan kontrollin ja rehellisyyden keinoin. Toisin sanoen
rehellisyydellä itselleen kasvattajana sekä tulevia / olevia
koiran omistajia kohtaan.
Sukusiitos
rotujen ongelma..., niin myös meillä...
Tiedämme, että jos jonkin rodun jalostuksessa käytetään
jatkuvaa sukusiitosta n. 10 sukupolven ajan, rotu alkaa rappeutua puhutaan
degeneroitumisesta. Tämän vuoksi on mielestäni onni,
että sukusiitoksen haitoista puhutaan tänä päivänä
entistä enemmän. Mukaan on tulleet myös geenitutkijat
ja muut asiantuntijat, joiden mielipiteet ovat meille kasvattajille
kultaakin kalliimmat, etenkin jos vain otamme niistä myös
opiksemme. Tuoreimmat kasvattajat luultavasti ottavat näistä
opikseen, mutta valitettavasti on edelleen olemassa näitä
”vanhan ajan” kasvattajia, jotka jatkavat sukusiitosta puhumalla
siitä linjasiitoksena. Omasta mielestäni myös linjasiitos
on sukusiitosta…
Perunkarvattomankoiran
kohdalla ollaan tulossa tai jopa tultukin tähän pisteeseen
Eurooppalaisten sukulinjojen suhteen, jotain on tehtävä ja
PIAN! Onneksi monet Eurooppalaiset kasvattajat ovatkin huomanneet tämän
ja tuoneet uusia koiria jalostukseen rodun alkuperämaasta Perusta.
Meidän onnemme onkin, että Perussa on meille vielä olemassa
pelastus. Siellä rotu on suurimmaksi osaksi edelleenkin ”koskematon”
eli siellä ei näy koirissa ”ihmisen käden jälki”.
Toivottavasti se myös säilyy sellaisena eikä meidän
”ostobuumimme” johda sielläkin rodun rappeutumiseen.
Molempien
kasvattamieni rotujen tehollinen populaatiokoko määritellään
pieneksi (jalostuskoiria vähemmän kuin 200). Sanotaan, että
tehollisen populaatiokoon ollessa alle 50 populaatio on erittäin
haavoittuvassa tilassa. Jos esim. meillä Suomessa laskettaisiin
kaikki jalostukseen käytettävät koirat yhteen ei tämä
minimi määrä 50 koiraa edes täyttyisi.
Joten mielestäni
jalostuspohjaa voidaan laajentaa tehokkaasti ainoastaan käyttämällä
useita uroksia sekä narttuja ja lisäksi vähentämällä
käytettävien koirien jalostuskriteerejä, esim. liikakarvaisuus,
alapurenta (lievä sellainen) ym. vastaavat mitkä eivät
haittaa koiran normaalia elämää. Liikakarvaisuus ei ole
sairaus ja se pystytään tulevaisuudessa taas jalostamaan pois,
kunhan on ensin saavutettu tarpeeksi suuri kanta koiria, voidaan mielestäni
vasta sen jälkeen alkaa käyttämään rankempaa
karsintaa jalostuskoirien osalta. Jalostukseen käytettävä
liikakarvainen ei silti kuitenkaan saisi olla karvaisuuden ääripäästä
eli tässäkin täytyy tietää rajansa ja osata
" arvioida?" kuinka karvan määrä mahdollisesti
periytyisi. Omat kokemukseni ovat osoitteneet, että syntyvien pentujen
karvan määrään ei vaikuta kovinkaan paljoa vanhempien
karvoitus. Ei ainakaan siinä määrin, että jonkin
hyvän liikakarvaisen geeniperimä kannattaisi heittää
hukkaan vain siitä syystä, että koirassa on muutama hassu
ylimääräinen karva. Kahta liikakarvaista en kuitenkaan
suosittele yhdistämään keskenään.
Tällä
hetkellä siis vielä aikaisempaakin tärkeämpänä
itse pidän geneettisen monimuotoisuuden lisäämistä
populaatioissamme, tuomalla uusia erisukuisia koiria sekä käyttämällä
jalostukseen niitäkin koiria mitkä eivät ihan sitä
”valio” ainesta olisikaan. Unohtamatta kuitenkaan, että
näidenkin koirien tulee täyttää rotumääritelmän
kriteerit ja ovat vähintään keskiverto rotunsa edustajia.
Pyrin pitämään sukusiitos% alhaisena 6 sukupolven (2
sukutaulua) mukaan laskettuna reilusti alle 6 % mieluiten aina 0%. Pentueille
lasken sukusiitos% 9 sukupolveen (3 sukutaulua) saakka. Ehdottomana
sääntönä olen myöskin pyrkinyt pitämään,
että 3 sukupolven sukusiitos olisi aina 0%. Jos jostain syystä
meillä kuitenkin tulee pentue, jolla sukusiitos% on tässä
ilmoittamaani korkeampi, tulee tällaiselle yhdistelmälle olemaan
hyvät perustelut sekä tällaisesta yhdistelmästä
pentua hankkivalle tullaan kertomaan myöskin siinä piilevät
riskit.
Lisää
mietteitäni sukusiitoksesta..
Nettiä selaillessani ja etsiessäni taas kerran uutta tietoa
itselleni törmäsin moneen otteeseen sanontaa ”sukusiitos
on paritusmenetelmä, ei jalostusmenetelmä”, mielestäni
tässä on osuttu aivan naulan kantaan.
Aletaanpa
ihan alusta..
Koiraroduthan on alun perin tehty käyttämällä sukusiitosta,
jotta on saatu rotu näyttämään siltä mitä
se nykypäivänä näyttää. Nyt kuitenkin
jos ajattelemme oikein on monikin rotu satoja jopa tuhansia vuosia vanha
eikä sukusiitosta enää mielestäni tarvita. Varmasti
löytyy jokaisesta rodusta vielä koiria, jotka eivät ole
läheistä sukua toisilleen, kunhan kasvattaja jaksaa ja viitsii
nähdä vaivaa sellaisen/sellaisia löytääkseen.
Kysynkin,
miksi siis näin pienissä populaatioissa, kuin nämä
kasvattamanikin rodut ovat pitää käyttää sukusiitosta,
kun kuitenkin tiedämme, että pienessä suljetussa eläinjoukossa
saadaan sukusiitosta käyttämällä enemmän haittaa
kuin hyötyä.
Sukusiitosta käyttämällä hävitämme geenejä.
Geenien häviämistä tapahtuu etenkin silloin, kun niiden
koirien geeniyhdistelmä häviää, joita ei käytetä
jalostukseen.
Näiden kahden rodun kohdalla, joita ei ole vielä riittävästi
yhdenmukaistettu, ei pitäisi tehdä menneiden sukupolvien virheitä
uudelleen. Haluttu päämäärä voidaan saavuttaa
muullakin tavalla kuin sukusiitoksella, joskin siihen menee hieman enemmän
aikaa.
On ehdottomasti muistettava pitää mielessä, että
sukusiitoksessa kaikki kertaantuu kahdella niin hyvät kuin huonotkin...
.. eli
nykyisin sukusiitos on siis enemmänkin ”paritusmenetelmä”,
jolla monikin kasvattaja pyrkii tekemään tasalaatuisia, toisin
sanoen toistensa kaltaisia koiria (saman värisiä ja näköisiä
jne.), itse nimitän näitä ”klooneiksi”. Mielestäni
näillä ”klooneilla” halutaan oikeastaan vain varmistaa
näyttelymenestystä eikä mitään muuta. Sillä
ei saavuteta sitä mitä oikean koirankasvatuksen tulisi olla,
rodun heikkouksien parantamista. Tämän vuoksi itse en pidä
näyttelyitä kovinkaan suuressa arvossa. Rodut muuttuvat useinkin
tällä tavoin juuri tietyn näköisiksi, koska jos
tuomarit aina palkitsevat tietynlaisia koiria alkavat kaikki jalostaa
koiriaan saman muotin mukaan, jotta heidänkin koiransa pärjäisivät
näyttelyissä. Itse olen päättänyt olla lähtemättä
tähän mukaan ja aion tehdä jatkossakin sellaisia jalostuspäätöksiä,
jotka edistäisivät etenkin rodun geneettistä monimuotoisuutta.
Toki koirani
tulevat käymään joitan näyttelyjä kuten tähänkin
saakka, eikä välttämättä niinkään
huonolla menestyksellä, vaikka ovatkin ulkosiitos aikaansaannosta
;o).
Molemmat
omat rotuni kuitenkin sallivat rodun sisällä vaihtelevan monimuotoisuuden
esim. perunkarvatonkoiralla erilaista rakennetta, värejä,
ym. rotumääritelmämme sallii jopa erilaiset liikkeet.
Monimuotoisuus kertoo myöskin rodun alkukantaisuudesta, joka pitäisi
säilyttää eikä tehdä siitä jalostamalla
monen muun rodun kaltaista ”klooni-rotua”.
Amerikankarvatonterrierillä sallitaan myöskin erilaisia rakenteita
ja värejä, vaikkakaan se ei kuulu alkukantaisiin rotuihin.
Tämä, että kasvattamani rodut ovat erilaisempia, kuin
monet muut rodut, antaa minulle itselleni mahdollisuuden toteuttaa ja
jatkaa jo vuosia sitten aloittamaani ulkosiitosta. Ulkosiitos tuottaa
yleisesti pentueita, jotka eivät ole välttämättä
niinkään toistensa kaltaisia. Tämä ei kuitenkaan
tarkoita sitä, että kaikki syntyneet pennut olisivat jotain
rodun ”pohjasakkaa”, …että niissä ei voisi
olla kauniitakin yksilöitä ”valioainesta”. Ulkosiitoksen
riskinä on aina pidetty juuri sitä, että pentue olisi
sekalainen. Omat kokemukseni ulkosiitoksesta näiden rotujen osalta
on kuitenkin monestikin suonut yllätyksen. Pentueeseen on syntynyt
jotain ainutlaatuista.
Mikä onkaan mielenkiintoisempaa, kuin odottaa koiran synnytystä
ja nähdä pentujen syntymä etenkin, kun syntyvä pentu
on aina erinäköinen kuin edellinen syntynyt.
Ulkosiitos
suo siis minulle mahdollisuuden säilyttää rotujen monimuotoisuus
niin ulkoisesti kuin geneettisestikin ja ehkä tulevaisuudessa koirani
olisivat keskimääräistä terveempiä kuin muut.
Terveyden osalta on kuitenkin muistettava, että täysin terveen
koiran jalostaminen vastaa samaa kuin kävelisit heikoilla jäillä,
koskaan et voi tietää milloin jää pettää..
..jokainen koira kantaa perimässään joitakin hyvin haitallisia
perintötekijöitä, mitkä saattavat ulkosiitostakin
käyttämällä putkahtaa esiin. Sukusiitos kuitenkin
aina lisää enemmän tätä riskiä.
-------------
Tässä lopuksi muutama lainaus sukusiitoksen käytöstä,
vastaavia löytyy useitakin netistä ja nykykirjallisuudesta,
koskapa on kasvattajia, jotka pitävät sukusiitosta hyvänä
menetelmänä. Itse pidän tätä pentua hankkivan
huijaamisena, koskapa tuskin monikaan kasvattaja on kertonut tai kertoo
näinkin suuresta pentunsa / pentueensa sairastumisriskistä.
Lainaus:
”Sikäli kun jalostustyön jatkuva menestys halutaan
turvata, on aineistossa varminta suorittaa sukusiitoskokeita (huom.
kokeita) sen perinnöllisen laadun toteamiseksi.”
Oma kommenttini: Sukusiitosyhdistelmissä ei yleensä
synny ensimäisellä eikä välttämättä
vielä toisellakaan kerralla sellaisia pentuja missä jokin
vika/sairaus ilmenisi, joten tätä menetelmää (sukusiitos)
käyttävän kasvattajan on tehtävä monta pentuetta
selvittääkseen käyttämiensä koirien "perinnöllisen
laadun".
..mutta..
Lainaus:
”Läheisellä sukusiitoksella voidaan varmistaa linjassa
olevat piilevät sairaudet. Jos taudinkantajia on, ne viimeistään
näissä yhdistelmissä tulevat esiin.”
Oma mielipiteeni: Yleensä taudinkantajat ilmenevät vasta
monen sukusiitosyhdistelmän jälkeen eli taudinkantajat eivät
ilmene heti ensimäistä sukusiitosyhdistelmää tehtäessä.
.. tähän
lisäksi esittäisinkin perään muutaman kysymyksen,
jotka ovat jääneet näitä lukiessani vaivaamaan minua.
- Minne näin jalostetut pennut menevät?
- Onko tässä tapauksessa ainoat kärsijät ne, jotka
ostavat kasvattajan kokeilujen summana sairaan pennun?
- Entä kertooko kasvattaja totuuden tällaista ”kokeilupentua”
myydessään?
- Vai tulisiko tällaiset ”kokeilupennut” pysyä
kasvattajalla, jotta hän pystyy niiden terveyttä seuraamaan
ja etenkin pysyvätkö ne kasvattajalla?
---------------
* BBkennel
- Kaarina *