Bay's Bushyfur

MITÄ PERUNKARVATONKOIRA ON?

Lyhyesti..
Perunkarvatonkoira kuuluu FCI:n ryhmään 5 pystykorvat ja alkukantaiset rodut.
Rodun kotimaa on Peru ja se kuuluu alkukantaisiin rotuihin.

Rotuun kuuluu kolme muunnosta
Kokomuunnokset
Pieni (25 cm – alle 40 cm)
Keskikokoinen (40 cm – alle 50 cm)
Suuri (50 cm – 65 cm)
sekä jokaiseen kokomuunnokseen kuuluvat karvaton ja karvainen muunnos.
Karvaton on tunnetumpi muunnos tässä rodussa.

Pentueeseen syntyy normaalisti aina molempia muunnoksia karvattomia ja karvallisia.
Suomessa molemmat muunnokset karvaton ja karvallinen rekisteröidään.

Karvallisia käytetään jalostukseen. Kahta karvaista ei saa risteyttää keskenään.

---

Pieni pätkä historiaa..
Rotua on kasvatettu jo muinaisten Incojen aikakaudella. Tuhansia vuosia sitten. Tästä on tänä päivänä saatu todisteita arkeologisista kaivauksista, joissa on löydetty rotua kuvaavia saviastioita ja muita esineitä.
Hyvin usein karvaton koira esiintyi Chavín-kulttuurissa (1200-400 ekr.), Nazca-kultturissa (100-700 jkr.), Vicus-kulttuurissa (500 ekr.-400 jkr.), Mochica-kulttuurissa (100 ekr-700 jkr.), Wari-kulttuurissa (700-1200 jkr.), Chimu ja Inca -kulttuurissa (1100-1470 jkr.), suurin osa esiin kaivetuista keramiikasta, joka esittää karvatonta koiraa, löytyi Sican-kulttuurin (900-1100 jkr.) keskuksista. Chancay-kulttuurille (1200-1470 jKr.) oli tyypillistä kauniit mustavalkoiset piirretyt kuvat karvattoman koiran elämänsyklistä.

Rodun käyttötarkoitus on alun perin ollut toimia Inca papiston ja ylimystön lemmikkeinä.
Valitettavan usein on näitä koiria myös käytetty uhrimenoissa Incojen aikakaudella.

Epäilemättä perunkarvatonkoiran selviäminen valloitusaikoina ja kansanvallan syntyaikoina oli paljolti rannikolla asuvien maanviljelijöiden ansiota. He pitivät kiinni vanhoista tavoistaan, joissa koiraa pidettiin tehokkaana apuna reumatismiin ja kaikenlaisiin vaivoihin sekä tauteihin, joita on kuvattu yksityiskohtaisesti Hermilio Valdizánin esseessä, "Popular Medicine", julkaistu viime vuosisadalla. Koiraa ei arvostettu yksinomaan parantavien vaikutustensa takia vaan, koska se myös hävitti jyrsijöitä, jotka aiheuttivat suurta vahinkoa viljasadolle. Rotua on myös käytetty aarteen vartijana, ketteryytensä ja nopeutensa ansiosta puuman metsästyksessä ja viestiä vievien intiaanien turvana. Samoin sen epäileväinen ja varautunut luonne vieraita kohtaan tekivät siitä hyvän vahdin. Nykyisin, kun perunkarvatontakoiraa kasvatetaan maaseudulla, kehitetään myös sen metsästysviettiä – ja kaiken lisäksi se on mitä parhain seuralainen, jonka arvo tunnustettiin jo varhaisina aikoina.

Kun perunkarvatonkoirasta puhutaan elävänä muinaisjäänteenä, se ei ole kaukana todellisuudesta!

Tänä päivänä perunkarvatonkoira on yksi Perun suojelukohteista ja heidän ylpeytensä kansallisrotuna sekä se on myös ainut koirarotu mikä on julistettu maansa kansallisaarteeksi. Nykyisin jokaisessa Perun museossa on perunkarvatonkoira, maskottina ja vahtina.

---

Luonteesta …
Kaipaatko itsellesi uskollista, rauhallista ja vaikkapa harrastuksiin soveltuvaa perheenjäsentä?
Silloin perunkarvatonkoira on valinnoista parhain!

Perulaista eniten kuvaavia adjektiiveja voisivat olla esim.
ahne, alistuva, dominoiva (joskus), eloisa, helposti koulutettava, herkkä, huumorintajuinen, hyvä vahti, ihmisrakas, iloinen, isotteleva (jotkut urokset), itsepäinen, itsetietoinen, kateellinen, kekseliäs, kiltti, kärsivällinen, kestävä, lapsirakas, lauhkea, leikkisä, luotettava, metsästysvaistoinen, mustasukkainen, pidättyväinen, rauhallinen, seurallinen, sopeutuvainen, suuriegoinen, temperamenttinen, toiminnanhaluinen, tottelevainen, uskollinen, utelias, valpas, varautunut, voimakasluontoinen, yhden ihmisen koira, ylpeä, ylväs.

---

Perulainen on omistajalleen ehdottoman uskollinen ja sen oma perhe on sille kaikki kaikessa.
Rotu sopii myös lapsiperheisiin sekä sopeutuu hyvin useammankin koiran joukkoon.

Ottaessasi perunkarvatonkoiran on pennun sosiaalistaminen pentuaikana ehdottomasti tärkeimpiä asioita, joita pitää huomioida koiran tullessa kotiin luovutusikäisenä. Jos tätä ohjetta ei noudata saattaa myöhemmin olla vaikeaa saada koiraa enää sopeutumaan outoihin tilanteisiin ja ihmisiin.

Koiran luonnetta kuvataan rotumääritelmässä epäluuloiseksi ja varaukselliseksi.
Mitä varautuneisuus siis tarkoittaa tämän rodun luonneominaisuutena? Mielestäni voidaan se määritellä vaikka näin: …alkukantaisuutensa vuoksi sillä on säilynyt vahvasti luontainen villieläimen vaisto, joka tarkoittaa, ettei koira lähesty uutta asiaa heti vaan tutustuu uusiin tilanteisiin hiukan kauempaa seuraillen. Jos sitä väkisin lähestyy se yleensä pyrkii pakenemaan. Perunkarvatonkoira ei kuitenkaan silti ole arka tai vihainen, kuten koiran käytös monesti väärin ymmärretään.
Muista siis ensikertaa perulaisen tavatessasi, että et ole huomaavinasikaan sitä ennen kuin koira itse tulee luoksesi. Perunkarvatonkoira tarvitsee hieman aikaa tutustuakseen outoihin asioihin ja ihmisiin. Hetken tutustumisen jälkeen perulaisesta saa hauskan, leikkisän ja uskollisen ystävän.

Perunkarvatonkoiralla on myös kohtalaisen suuri vahtivietti. Se vartioi tarkasti kotiaan sekä perhettään ”laumaansa”. Tämän vuoksi saattaa myös esiintyä haukkuherkkyyttä mm. ovikellon soidessa. Tämä piirre on kyllä helposti myös opetettavissa pois koiran käytöksestä.

Rotu on rauhaa rakastava, sisätiloissa se useimmiten viihtyykin peiton alla nukkuen.
Peiton alla viihtyminen ei silti tarkoita, että perunkarvatonkoira olisi täydellinen ”sohvaperuna”, vaan se on oikeassa elementissään saadessaan liikkua vapaana. Ulkoiltaessa koira on aktiivinen ja hyvä lenkkeilykaveri. Varauksellisuutensa vuoksi koiraa ei suositella pidettäväksi vapaan, muutoin kuin varmoilla alueilla esim. koirapuistot, jokin tuttu metsäalue tai vaikkapa mökillä, mistä se ei jotain säikähtäessään pääse karkaamaan.

---

Koulutus – harrastaminen…
Perunkarvatonkoira on älykkäänä ja oppivaisena koirana suhteellisen helposti koulutettava, kunhan oikea motivaatiokeino löytyy. Kestävyyttä, ketteryyttä ja nopeutta on riittävästi monipuoliseen harrastamiseen.
Sen opettaminen on helppoa, koska se haluaa kaikessa miellyttää omistajaansa.
Silti kuitenkin perulaisen omistajalta vaaditaan hyvää johtamistaitoa. Mahdollisimman määrätietoista ja selkeää kommunikointia koiran kanssa. Tietyt rajat on pidettävä ja niissä tulisi myös pystyä pysymään.
Koiralle ei kuitenkaan saa missään tapauksessa olla ankara, vaan sitä on käsiteltävä määrätietoisesti, mutta lempeän oikeudenmukaisesti. Luultavasti paras perulaisen omistaja on sellainen, joka on muutenkin elämässään ns. ”johtajatyyppiä”.

Älykkäänä koirana sen pitäisi saada myös käyttää aivojaan eli sen kanssa kannattaa tehdä mahdollisimman paljon harjoituksia tai harrastaa jotain missä se joutuu käyttämään etenkin hajuaistiaan sekä näköään.

Perunkarvatonkoirat pitävät puuhailusta erilaisten esteiden ja kiipeilytelineiden parissa. Agilityssä nopeus ja vauhdikkuus ovat lajissa rodun positiivisia puolia. Vaikka rotu on näillä kentillä vielä erikoinen, se ei tarkoita sitä, etteikö tälläkin roduilla olisi vauhtia veressä. Päinvastoin! Lisäksi roduilla on etua ketteryydestään ja tarkkuudestaan. Harrastus vaatii ehdotonta tottelevaisuutta, koiran hallittavuutta, hyvää kuntoa, toimintakykyä ja hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa.

Mielestäni onkin epäoikeudenmukaista rotua kohtaan, kun sen uskotaan olevan vain kotona löhöilevä ”sohvaperuna” ja kaikki nämä kuvitelmat vain sen karvattomuuden vuoksi. Kovin moni tuntuu ajattelevan, että karvattoman koiran kanssa ei voisi harrastaa, mutta se on täysin väärä uskomus. Karvaton koira nauttii metsässä juoksemisesta, vaikkapa pupun perässä ihan siinä missä mikä muu vastaavaa harrastava karvainenkin rotu. Karvaton ei myöskään mene ”rikki” risujen sitä raapiessa, koska koiran iho on kuitenkin sen verran sitkeää, että harvoin siihen tulee pintanaarmua pahempaa.

Onneksi nykyisin monet perulaisen omistajat ovatkin huomanneet koiransa käyttöominaisuudet ja ovat alkaneet harrastaa koiriensa kanssa mm. agilitya, hajutunnistusta, verijälkeä, viehejuoksua, tokoa, yms. yms. mahdollisuuksia on monia, kun vaan uskaltautuu ns. ”normikoirien” joukkoon. Aina ei se vastaanotto ole positiivinen, mutta kun koira on näyttänyt mihin se pystyy on karvatonkin koira innolla hyväksytty joukkoon.

Koiranäyttelyt ovat perinteisesti olleet karvattomia rotuja harrastavien suosima harrastus ja siksi mm. perunkarvatonkoirat ovat nykyisin yhä enenevässä määrin näyttelyssä hyvin edustettuna. Jokainen kokomuunnos arvostellaan omana rotunaan. Karvattomilta roduilta ei vaadita koepalkintoa muotovalion arvon saavuttamiseen.

---

HOITO JA RUOKINTA
Ihon hoito on yksinkertaista. Pesua ja rasvausta koirakohtaisesti.
Koirien ihoissa on eroavuuksia, toisilla on kuivempi iho ja toisilla taas sellainen, ettei iho tarvitse melkein mitään hoitoa.

Karvaiset perulaiset ovat myöskin helppohoitoisia, koska ne ovat enimmäkseen lyhyt turkkisia.
Joitain pidempiturkkisiakin löytyy, mutta nekään eivät ole vaikeita turkinhoidollisesti. Karvaisen ja karvattoman perulaisen luonteet tai hoito eivät paljoakaan eroa toisistaan. Karvainen tietenkin kestää enemmän kylmyyttä turkkinsa ansiosta.

Perunkarvatonkoiralle ei pakkanen ja aurinko ole ongelma, eivätkä ne ole niin kylmän arkoja kuin monet kuvittelevat, koska rodun kotimaassa Perussa yön ja päivän välinen ilmasto on vaihteleva. Päivisin on kuumaa ja yön lämpötila saattaa laskea jopa pakkasen puolelle, siellä koirat ovat tottuneet olemaan yötä päivää ulkona ja ne ovat pärjänneet vallan mainiosti vuosituhansia näin. Perussa ei myöskään ole koirille puettu vaatteita päälle kylmillä ilmoilla, kuten meidän kulttuurissamme tehdään ja silti rotu on selviytynyt hyvin sielläkin näihin päiviin saakka.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö meillä täällä olisi viisasta pukea koira pakkasilla, kun sen kanssa lenkkeilemään lähdetään. Karvattoman koiran kunnollinen pukeutuminen on Suomen talvessa ehdottoman tärkeää. Koira on suojattava pakkaselta kunnollisella talvihaalarilla, korvia suojaavalla päähineellä sekä usein myös tossut ovat tarpeelliset.
Kesäisin on suojattava koira auringossa palamiselta, etenkin vaaleat koirat palavat helposti.

Yleisesti uskotaan vieläkin, että karvattomat koirat voivat syödä vain pehmeää ruokaa, niiden hammaspuutosten vuoksi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan nämä koirat ruokitaan aivan samoin, kuin mikä tahansa koirarotu. Kokemuksesta voin kertoa, että "hampaaton" perulainen pystyy syömään esim. tavallisen luun nopeammin kuin täysin hampaallinen koira.
Uskokaa tai älkää, mutta olen tämän nähnyt monesti. Perulainen on kaikkiruokainen, kotiruoka kuin teollinenkin ruoka (kuivamuona) käy vallan mainiosti.
Tosin perunkarvatonkoira tarvitsee mielestäni hiukan rasvaisemman ja proteiinipitoisemman ruuan, koska se on karvaton ja tarvitsee enemmän energiaa lämmönsäätelyyn, kuin turkilliset rodut. Hyvässä ”lihassa” oleva perunkarvatonkoira ei kylmemmälläkään säällä palele. Perunkarvatonkoira on myös aktiivinen, liikunnallinen koira, joten energiaa kuluu paljon myös siihen. Varsinkin pennut ja nuoret koirat tarvitsevat todella paljon hyvänlaatuista ruokaa. Kaikki lihatuotteet raakana ovat parasta mahdollista ruokaa karvattomalle koiralle. Raakaruokinnalla koiran ihokin pysyy hyvänä.

---

TERVEYS
Perunkarvatonkoira on rakenteeltaan terve ja liioittelematon peruskoira, ainut eroavaisuus ns. ’peruskoiraan’ on tämän rodun karvattomuus niillä yksilöillä, jotka karvattomia ovat. Monet pitävät karvattomuutta sairautena, mutta todellisuudessa karvattomuus ei ole sairaus vaan geenimutaatio.
Rotuun kuuluva karvallinen muunnos taas ei eroa mitenkään niin sanotusta ’peruskoirasta’, koska sillä on myös normaali turkki.

Rodulle tyypillisimmistä sairauksista voisi mainita allergiat, epilepsia, sydänviat, luustoviat, näitäkin rodussa ilmennyt vain muutamia yksittäisiä tapauksia. Suurin osa rotumme edustajista käy eläinlääkärillä vain rokotuksissa ja elää elämänsä terveenä ilman sairastelua.

*Bay's Bushyfur kennel*