Bay's Bushyfur

HUOM! KOIRISTAMME JA KASVATUKSEEMME LIITTYVISTÄ ASIOISTA ON TÄLLÄ HETKELLÄ TIETTYJEN NETISSÄ (palstoilla minne ei pysty antamaan vastakommentia) LIIKKUVIEN JA PUHELIMITSE SAATUJEN HUHUJEN VUOKSI TOIVOMUKSENI ONKIN, ETTÄ MINULTA KYSYTTÄISIIN SUORAAN KOIRIENI TAUSTOISTA JA NIIDEN TERVEYDENTILASTA JA VASTA SEN JÄLKEEN JOKAINEN TEKISI PÄÄTÖKSENSÄ MIKÄ ON TOTTA JA MIKÄ MAHDOLLISESTI MUSTAMAALAAMISTA OMIEN TARKOITUPERIENSÄ VUOKSI (harvinainen rotu = vähän ostajia, jonka vuoksi näköjään kaikki on sallittua).

ROTUMME EDUSTUS NIIN HARRASTAJIEN KUIN KASVATTAJIENKIN OSALTA HALUTAAN MYÖS TIETYILLÄ TAHOILLA PITÄÄ "KAHTIAJAKAUTUNEENA", MIKÄ ON RODUN KANNALTA ERITTÄN SUURI RISKITEKIJÄ, NIIN RODUN KEHITYKSEN KUIN SEN TERVEYDENKIN KANNALTA.

RODUN TERVEYS

Perunkarvatonkoira on rakenteeltaan terve ja liioittelematon peruskoira, ainut eroavaisuus ns. ’peruskoiraan’ on tämän rodun karvattomuus niillä yksilöillä jotka karvattomia ovat. Rotuun kuuluva karvallinen muunnos taas ei eroa mitenkään niin sanotusta ’peruskoirasta’, koska sillä on myös normaali turkki. Alkunsa tämä rotu on juurikin saanut näistä karvallisista muunnoksista.

Todellisuudessa tätä rotua ei ole tarkoituksella jalostamalla tehty karvattomaksi, karvattomuus ei ole sairaus vaan geenimutaatio. Joskus vuosituhansia sitten on johonkin pentueeseen syntynyt näitä koiria ja kuten tiedämme historiasta on tämä rotu ollut muinaisten inkojen koira. Inkat ovat aikanaan tämän rodun viisaudessaan säilyttäneet meille tuleville sukupolville jatkamalla näiden koirien jalostusta omana aikakautenaan. Rodun hyvinvoinnista ja puhtaasta jalostuksesta kertokoon myös se, että rotu on jatkanut säilymistään näihin päiviin saakka. Inkojen aikakaudelta peräisin olevia koirarotuja on varmasti tänä päivänä hyvin vähän jäljellä, uskoisin näin.
Perunkarvatonkoira on kuitenkin selviytynyt vuosisatojen vaihtumisista juurikaan muuttumatta siitä alkuperäisestä koirasta, joka se on ollut jo vuodesta 300 eKr.
Perussa rodun alkuperämaassa on rotu vielä tänäkin päivänä säilyttänyt sen aseman mikä sillä oli jo tuhansia vuosia sitten. Tässä on tietenkin omat hyvät ja huonot puolensa, mutta totuus on kuitenkin se, että vain terve hyvinvoiva koirarotu selviytyy vuosituhansien koettelemuksista edelleen elinvoimaisena.

Perunkarvatonkoiralla ei ole näihin päiviin mennessä ollut mitään rodunomaista sairautta. Rotu on ollut perusterve ja kuten sanottu eihän se olisi muuten tuhansia vuosia selviytynytkään.

Viimeisten vuosikymmenten aikana näitä koiria sitten on tullut myös meille tänne Eurooppaan. Rodun jalostamista on jatkettu täällä hyvin pienellä määrällä jalostuskoiria. Ei olla otettu huomioon sitä seikkaa, että mikään rotu ei todellisuudessa kestä loputtomiin samojen geenien yhdistymistä (sisäsiitos% / sisäsiitosaste ilmaisee kuinka suuressa osassa geenipareista geenit ovat perinnöllisesti kaksinkertaisina).

Nyt näyttääkin siltä, että se on aiheuttamassa tämän vuosisadan aikana myös perunkarvatonkoiran geneettistä taantumista. Tästä johtuen on joitain sairauksia alkanut tulla esiin myös tässä rodussa.

• Epilepsia taitaa näistä olla se suurin uhkamme, mikä tunnetusti on myös sairaus, joka on seurausta liiallisesta sukusiitoksesta (nykyisinkin vielä löytyy yhdistelmiä, jotka ovat suoraan sukusiitettyjä epilepsialinjaisiin koiriin lähemmäs 20% kuin sitä koirapiireissä yleisesti sallittua alle 6,5% ).

TÄSSÄ VIELÄ KOKO SUOMEN EPILEPSIATILANNE PROSENTTEINA 2009 VUODEN LOPPUUN MENNESSÄ LASKETTU YLEISESTI TIEDOSSA OLEVIEN 15 SAIRAAN KOIRAN MUKAAN
SAIRAAT = 2.83018%
KANTAJAT = 28%

Epilepsia testikin olisi varmaan perunkarvattomille jo saatu jos kaikki kasvattajat olisivat ilmoittaneet sairaat ja ulkoisesti terveet (kantajat) koiransa sekä antaneet verinäytteen sairaiksi ilmoittamistaan koirista Hannes Lohen tutkimukseen, mutta tästä he ovat kieltäytyneet. Omien sairaiden koirieni sukulaiset ja omat koirani ovat olleet jo ilmoitettuna tutkimukseen ko. sairauden osalta vuodesta 2007 saakka!!! Eli heti siitä saakka, kun Suomen Karvattomat Rodut ry lähti mukaan Hannes Lohen johtamiin tutkimuksiin. Asia vain ei yksinkertaisesti etene jos ei saada kaikkia mahdollisia sairaita ja kantajiksi tiedettyjä mukaan tähän tutkimukseen.

• Seuraavaksi suurimpana näkisin luuston sairaudet esim. lonkkavika, polviluksaatio. Rodun onneksi epilepsiaa ja luustosairauksia on vielä kohtalaisen vähän jos vertaamme prosentuaalisesti sairastuneita terveisiin koiriin.
• Allergiat ja iho-oireet ovat myöskin väistämättä tulleet yleisemmiksi tässäkin rodussa, kuten monissa muissakin roduissa. Johtuneeko siitä, että allergiat ovat myöskin ihmisten keskuudessa lisääntyneet miksipä ei sitten myös koirissa.
• Joitain sydänvika tapauksia on myöskin viime vuosien aikana raportoitu.
• Erilaisia silmäsairauksia on myös nykyisin ilmennyt.

Perunkarvatonkoirille ei ole vielä esitetty PEVISAA (Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) joten mitkään tarkastukset eivät ole pakollisia rodussamme. Tällä hetkellä kuitenkin suositus on, että mahdollisimman moni rodun yksilö tarkastettaisiin tulevaisuus huomioon ottaen. Usein myös jotkut kasvattajat ilmoittavat koiransa tarkastetuiksi, näissä tapauksissa tämän paikkaansa pitävyys kannattaa tarkistaa (viralliset tutkimustulokset) Kennelliiton KoiraNetistä tai vaatia nähtäväksi kyseinen lääkärintodistus.

YHTEENVETO
Todetkaamme tähän loppuun vielä, että kaiken kaikkiaan perunkarvatonkoira on edelleen terveimpiä olemassa olevia koirarotuja. Suurin osa rotumme edustajista käy eläinlääkärillä vain rokotuksissa ja elää elämänsä terveenä ilman sairastelua.

Harkitessasi perunkarvatonkoiran hankintaa kannattaa joka tapauksessa kysyä kasvattajalta pentunsa taustoista, kasvattaja on velvollinen kertomaan jo ennen pennun varaamista tulevien pentujen mahdollisesta terveydestä ja sen suvun terveydestä.
Aina ei myöskään kannata luottaa yhden kasvattajan sanaan, vaan hankkia tietoa myös muilta kasvattajilta sekä tehdä sitten näistä yhteenveto, joka mitä luultavimmin on sitten lähinnä oikeaa hakemaasi vastausta.
Koirien sukutaulut kertovat myös paljon jos niihin jaksaa perehtyä (mm. sukusiitoksen). Kattavat ja totuudenmukaiset sukutaulutiedot löydät Suomen Kennelliiton sivuilta.
Kasvattajien sivuilla esiintyvät sukutaulut eivät välttämättä ole oikeita, koska kaikilla kasvattajilla ei ole tapana laittaa koiriensa koko sukutauluja sivuilleen esille (osa koirista puuttuu).
Näitä tietoja kerätessään jokaisen kannattaa muistaa aina se, että koiramaailma on kova. Joillakin kasvattajilla on suuri tarve kilpailla kaikesta.

Loppukommenttina vielä esittäisin, että kaikki tämä tieto mitä pentua hankkiva saa tiettyjen koirien tilasta ns. ’terveinä rotunsa edustajina’ ei kuitenkaan takaa sitä totuutta, että silti voi saada pennun, joka sairastuu jossain elämänsä vaiheessa johonkin perinnölliseen tai ei perinnölliseen sairauteen. Sillä totuushan on se, että sairastuneet koirat ovat vain geneettisten sairauksien jäävuoren huippua, geneettisen vian kantajat eivät näy ulospäin, eikä kantajien olemassaolosta voida tietää mitään. Jotkin sairaudet kuten epilepsia, voivat puhjeta vasta myöhemmällä iällä. Jalostukseen käytetyn koiran todellista tilannetta ei tiedetä vasta kunnes se on tarpeeksi vanha. Perinnöllisen sairauden periytymismekanismista riippuen osa koirista voi olla kantajia, eli päällisin puolin normaaleja koiria, joilla ei ole oireita, mutta ne voivat silti tuottaa sairaita jälkeläisiä.

*Bay's Bushyfur kennel, Kaarina Naaralainen*